Teurastamo teollistuvan Helsingin tarpeisiin

Teollistuva Helsinki kasvoi nopeasti 1800-luvun lopulla.  Siinä, missä vuonna 1890 helsinkiläisiä oli noin 65 000, 1920-luvulle saavuttaessa asukkaita oli jo 160 000.

Kasvu asetti paineita myös elintarviketuotannon kehittämiselle ja modernisoinnille. Uuden teurastamon kriteereiksi asetettiin muun muassa sijainti liikenneväylien varrella mahdollisimman lähellä liikekeskustaa, yhteys rautatiehen ja satamaan, sekä vesijohtolinja ja viemäröinti. Lopullinen päätös teurastamon rakentamisesta nykyiselle paikalleen tehtiin kesäkuussa 1913, ja rakennusten perustustyöt aloitettiin. Pääarkkitehdiksi nimitettiin Kari Lindahl.

Työt jouduttiin kuitenkin keskeyttämään vuonna 2016 ensimmäisen maailmansodan ja siitä aiheutuneiden epävakaiden taloudellisten olojen vuoksi. Kun hankkeeseen palattiin 1920-luvun lopulla, Lindahl ilmoitti, ettei olisi enää käytettävissä, ja johtavaksi arkkitehdiksi valittiin Bertel Liljequist.

Alueen toiminnot suunniteltiin tarkoin ulkomaisten esikuvien pohjalta. Opintomatkoja tehtiin eritoten pohjoismaisiin ja saksalaisiin teurastamoihin, muun muassa Berliiniin, Düsseldorfiin, Kölniin ja Frankfurtiin. Lindahlin suunnitelmien toimintaperiaatteet eivät olennaisesti muuttuneet Liljequistin kaudella, mutta rakennusten muotokieleen ja julkisivujen yksityiskohtiin tuli muutoksia pitkän suunnittelu- ja rakentamisprosessin aikana. 

Valmistuessaan vuonna 1933 teurastamo oli sekä teknisesti että̈ hygieenisesti erittäin moderni laitos. Rakennuksen punatiilijulkisivuja jäsentävät pienijakoiset ikkunat ja korkeat sisäänkäynnit.

Lähde: Helsingin Tukkutorin rakennushistoriaselvitys -Kati Salonen ja Mona Schalin Arkkitehdit Oy 2013

Kuva: Helsingin maistraatti, Kartat ja piirustukset  Im 13. kaupunginosa, Etu-Töölö, rakennuslupapiirustukset