Ensimmäiset ginit pulloissa!

Yli sataan vuoteen ei Helsingissä ole toiminut yksityistä tislaamoa. Kunnes tänä kesänä Teurastamon entisessä pannuhuoneessa alkoi pöhistä. Katajanmarjoista ja muun muassa ruusun terälehdistä, väinönputkesta ja puolukasta syntyy The Helsinki Distilling Companyn tiukka, pohjoismaisella tvistillä maustettu gini. Ruisviskin valmistumista odotellaan kolmisen vuotta, mutta vuonna 2016 tislaamon yhteyteen avataan viskin ja ginin ystävien iloksi baari ja ravintola.

Tislaamon baarista on tarkoitus tehdä hienostelematon ja rento paikka, jossa voi tutustua eurooppalaisten, amerikkalaisten ja aasialaisten pientuottajien viski- ja ginikirjoon. Suunnitteilla on myös kattoterassi sekä vanhaan piippuun rakennettava sauna, joka lämpenisi viskintuotannon sivutuotteena.

Jokaisesta sivistyneestä kaupungista löytyy kirjaston ja teatterin lisäksi tislaamo

Kai Kilpisen, Mikko Mykkäsen ja irlantilaistaustaisen Séamus Holohanin perustama tislaamo sai alkunsa rakkaudesta viskiin ja giniin. Kun he huomasivat, että Helsingistä puuttui tislaamo, oli päätös selvä. Helsingin oli saatava oma tislaamonsa. Kuten monella Teurastamon yrittäjällä, polte luoda jotain ainutlaatuista pisti työurat uusiksi – Séamus jätti IT-alan, Mikko virkamiesuransa ja Kai säätiökentällä tekemänsä työn.

– Haluamme luoda juomakulttuuria, jossa jalojen juomien maailma ei rajoitu vain kahteen ääripäähän – kansan kossukännäämiseen tai herrojen viski- ja konjakkisnobbailuun. Laatu, käsityö ja paikallisuus ovat meille tärkeitä. Täällä on raaka-aineiden puolesta hienot mahdollisuudet. Suomalainen ruis on ensiluokkaista ja Helsingin vesijohtovesi parasta mahdollista, kertoo Kai Kilpinen.

– Itse duuni on osoittautunut äärimmäisen monipuoliseksi. Salilla käymisen sijaan nostellaan 60 kilon viljasäkkejä, luovuutta pääsee purkamaan reseptiikan ja brändin suunnittelussa ja strategian juoniminen on ihan oma juttunsa, jatkaa Kilpinen.

Ginin resepti lähes kerralla nappiin

Reseptiikasta vastaava tislaajamestari Mikko Mykkänen oli suunnitellut ginireseptin niin hyvin, että ensimmäinen tislaus oli jo hyvin lähellä haluttua lopputulosta. 30. lokakuuta 2014 Helsinki Distilling Company pullotti Teurastamolla ensimmäiset parisataa pulloa. HDCO:n gini on roteva, tasapainoinen, miellyttävän sitruksinen ja kukkainen. Pohjoismainen fiilis tulee puolukasta.

– Suomalaiset koemaistajamme eivät tunnistaneet puolukkaa, mutta sen tuoman raikkaan metsäisyyden tunnisti lähes jokainen. Osallistuimme myös asiantuntijatestiin, johon oli valittu 15 erilaista giniä. Joukossa olivat tunnetuimmat merkit maailmalta sekä muutamia muita käsityöläisginejä. Ginimme voitti testin selvällä erolla muihin, hymyilee Kilpinen.

Ginireseptit ovat varjeltuja salaisuuksia ja vaikka ainesosat onkin kerrottu, löytyy hyvän ginin salaisuus ainesten suhteista ja käsityön osuudesta. Itse valmistusprosessi vie muutaman päivän. Mausteet laitetaan illalla alkoholiin uuttumaan ja seuraavana päivänä siirretään laimennettuna tislauspannuun. Herkät aromit kuten ruusun terälehdet ja sitruunankuori lisätään vasta tislausvaiheessa. Tislauksen jälkeen gini laimennetaan pullotusvahvuuteen ja seisotetaan n. 3-4 viikkoa, jona aikana maut tasoittuvat ja alkoholi ja vesi sekoittuvat. Sen jälkeen päästään pullottamaan 47 prosenttinen lopputulos.

– Kehitämme jatkuvasti reseptejämme ja tulevaisuudessa kehitämme todennäköisesti toisenkin ginin. Teemme myös pieniä erikoiseriä ravintoloille ja esimerkiksi omenatisle Applejackiä ihan tavallisille omenapuun omistajille, lupaa Kilpinen.

#viski

Viskin maku selviää lopullisesti vasta kolmen vuoden kuluttua, kun viski on kypsynyt ranskalaisissa tammitynnyreissä.

– Merenrannan läheisyys ja ilmasto vaikuttavat viskin makuun. Rannikolla kypsyneessä viskissä on havaittavissa suolaisuutta, mutta suurin makuun vaikuttava tekijä raaka-aineiden ja tislauksen jälkeen on itse tynnyri ja tynnyrinvalmistukseen käytetyn puun ominaisuudet. Vaikka kaikki tynnyrimme ovat tammea, on jokainen tammi oma yksilönsä. Myös se, onko tynnyri ollut pinon pohjalla, päällä vai reunimmaisena vaikuttaa, Kilpinen valaisee.

Juju on siinä miten paljon sydäntä käytetään

Viskin pitkä tie pulloon kulkee tiivistettynä siten, että ensin tehdään raakatisle. HDCO:n raakatisleen viljaisessa maussa ruis tuo mausteisuutta ja pippurisuutta. Neljäsosa ohraa pyöristää makua. Raakatisle mäskätään viljasta ja kuumasta vedestä. Sekoituksen annetaan seistä, jolloin kuuma vesi irrottaa sokerit. Mäski huuhdellaan ja kaadetaan muutamaksi päiväksi käymään käymistankkiin hiivan kanssa. Tähän saakka valmistusprosessi on melko lailla samanlainen kuin oluessa lukuun ottamatta humalalla maustamista. Viskiä tehdessä nyt muodostunut 7-8 prosenttinen vierre kaadetaan tislaimeen.

– Tislatessa 300 litrasta saadaan parissa tunnissa vähän yli 20 litraa raakatislettä. Tisleestä leikataan päät ja hännät pois ja käytetään vain sydän. Tämä tarkoittaa sitä, että ensimmäiset ja viimeiset osat jätetään ottamatta. Näiden välissä laskettava sydän on viskin paras osa. Juju on siinä miten paljon sydäntä käytetään, kertoo Kilpinen.

Sydämen jälkeen laskettavassa loppuosassa eli niin kutsutussa hännässä piilee myös tiettyjä tavoiteltuja aromeja, jotka ovat olennaisia viskin luonteelle. 80 prosenttinen lopputulos laimennetaan 60 prosentin vahvuuteen ja jätetään turvaan tynnyreihin.

Tutustu viskin valmistukseen!

Helsinki Distilling Company järjestää gini- ja viskikursseja, joissa pääsee näkemään miten valmistus tapahtuu. Tislaamossa isännöidään myös vierailukierroksia.
Lisätiedot ja varaukset Helsinki Distilling Companyn sivuilta.